Kulovalkean tavoin levinnyt uunidonitsibuumi tavoitti minutkin muutama vuosi sitten. Sen jälkeen onkin tullut leivottua donitsi poikineen. Näissä donuissa yhdistyvät leivonnan parhaat puolet eli helppous, nopeus ja herkullisuus. Ylimääräisenä plussana donitseista saa myös mukavan näköistä tarjottavaa eri makuisilla ja eri värisillä kuorrutteilla. On joskus tullut kaupassa innostuttua haalimaan strösseleitä, nonparelleja ja muita koristeita vähän turhankin monenlaista sorttia donitsinkiilto silmissä.
Itselläni on kaksi kappaletta 12 donitsin uunivuokia. Tykkään melko pienistä donitseista, joita nämä vuoat tuottavat. Niitähän voi syödä monta. Vuoat on helppo ”voidella” vuokasprayllä. Taikina syntyy supernopeasti sekoittamalla ainekset yhteen. Paistamiseenkaan ei mene kuin muutama minuutti. Donitseja ei tule paistaa ruskeiksi (kuiviksi). Hyvänä merkkinä kypsyydestä on se, että jossain reunassa alkaa näkyä vähän ruskeaa väriä. Silloin donitsit pois uunista! Hetken jäähtymisen jälkeen päästäänkin kivoimpaan vaiheeseen eli kuorruttamiseen.
Olen kokeillut erilaisia uunidonitsien ohjeita, mutta palannut aina tähän samaan Suklaapossun blogista löytyvään ohjeeseen. Kaikki kunnia hänelle siis mainion, aina toimivan ohjeen kehittelystä. Piimän tilalla olen joskus käyttänyt maustamatonta jogurttia, vesi- tai maitotilkalla hieman ohennettuna. Tärkeää taikinassa on oikea koostumus. Se pitää saada pursotettua vuokaan.
Uunidonitsit
- 0,5 dl öljyä
- 1,25 dl piimää
- 1 kananmuna
- 1 dl sokeria
- 0,5 tl suolaa
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl soodaa
- 1 tl vaniljasokeria
- 1 tl kardemummaa
Sekoita öljy, piimä, muna ja sokeri kulhossa. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää nesteiden joukkoon. Sekoita sekaisin, mutta älä vaivaa. Pursota taikina donitsivuokaan. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 6-7 min. Kumoa donitsit pelliltä niiden jäähdyttyä vain hieman. Anna jäähtyä ennen kuorruttamista.
Usein tulee käytettyä leivonnaisiin sitä sun tätä, mitä nyt kaapissa saattuu olemaan. Pätee varsinkin donitsien kuorruttamiseen. Yleensä kaapin perukoilta löytyy erilaisia nyssäköitä leivonnasta ylijääneiden suklaalevyjen jämiä. Niitä yhdistämällä ja sulattamalla saa täydellistä kuorrutetta. Ei tarvitse pehmentää, notkistaa, tuunata kermalla tai voilla. Suklaan tai erilaisten suklaiden varovainen sulatus mikrossa ja sitten vain dippailemaan. Ulkonäköorientoituneet voivat tehdä erikseen tumma-, maito- ja valkosuklaadonitseja, mutta kymmenittäin myös sekasuklaadonuja on kadonnut esimerkiksi meidän työpaikallamme.
Suosikkikuorrutteeni on kuitenkin kinuski. Keittelen kinuskia yleensä samalla yksinkertaisella reseptillä:
- 2 dl kuohukermaa
- 2 dl sokeria tai fariinisokeria,
- muutama pala valkosuklaata
Kerma ja sokeri yhdistetään kattilassa ja keitellään, kunnes kinuski alkaa selvästi paksuuntua. Kinuskin paksuutta voi testata perinteisellä testillä, eli pudottamalla massaa kylmään veteen ja toteamalla sen jähmettyvän sormien välissä muotoiltavaksi. Kun kinuski vaikuttaa valmiilta, otetaan kattila liedeltä ja sekoitetaan joukkoon vielä muutama pala valkosuklaata. Sanotaanko vaikka kuusi palaa tai sinne päin. Annetaan suklaan sulaa, sekoitetaan ja aloitetaan donujen dippailu. Varo kuitenkin polttamasta sormiasi. Itse tosin joka kerta hieman kärvistelen sormenpäiden kanssa, kun donitsit vaan on niin paljon helpompi dipata käsin. Suosittelen kuitenkin käyttämään vaikkapa lusikkaa ja haarukkaa apuna.
|
|
|
